Stalinin lehmät

Luin ensimmäistä kertaa Sofi Oksasen esikoisromaanin Stalinin lehmät. Kirja on monitahoinen kuvaus virolais-suomalaisesta identiteetistä, häpeästä, salailusta ja vakavasta syömishäiriöstä. Osittain aika rankkaakin kuvausta.

Tarinan päähenkilö on suomalais-virolainen Anna, joka elää nykyajan Helsingissä. Hän kamppailee ankaran bulimian ja identiteettikriisin kanssa. Toinen päähenkilöistä on Annan virolainen äiti, joka tapaa suomalaisen miehen ja muuttaa Suomeen 1970-luvulla. Lisäksi yksi merkittävä henkilö on Annan isoäiti Sofia, jonka elämän kautta näytetään Neuvosto-Viron rankka historia kyydityksineen ja pelon ilmapiireineen.

Suomessa Katariina ja Anna joutuvat salaamaan virolaisen taustansa välttääkseen ”ryssittelyn” ja huorittelun, sillä 1970–1990-lukujen Suomessa virolaisiin naisiin kohdistui voimakkaita ennakkoluuloja. Katariina pelkää Suomessa asuessaan jatkuvasti Neuvostoliiton turvallisuuspalvelua (KGB). Hän uskoo puhelimensa olevan salakuunneltu ja opettaa tyttärensä vaikenemaan virolaisuudestaan, koska pelkää sen vaarantavan Virossa asuvat sukulaiset.

Annan syömishäiriö toimii keinona hallita sisäistä kaaosta, salaisuuksia ja ulkopuolisuuden tunnetta. Sairaus kuvataan kirjassa poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti.

Kirjassa olevat takaumat avaavat Viron historian kipeitä kohtia, kuten Neuvostoliiton miehitystä, Siperian karkotuksia ja metsäveljien taisteluita. Metsäveljien auttamisesta tai pelkästä sukulaisuudesta rangaistiin ankarasti. Suvun miesten kohtalot linkittyvät vahvasti tähän vastarintaan.

Neuvosto-Virossa yhteiskunta perustui ilmiantojärjestelmään. Keneenkään – ei edes omiin sukulaisiin – voinut täysin luottaa. Selviytyäkseen virolaisten oli opittava elämään kaksoiselämää ja vaikenemaan. Tämä vaikenemisen kulttuuri siirtyy äiti Katariinan kautta suoraan  Annalle. Annan isoäidin Sofian elämän kautta näytetään virolaisten joukkokyyditykset Siperiaan ja perheiden hajoaminen.

Taloudellinen vastakkainasettelu tulee kirjassa myös hyvin esille;  Neuvosto-Viron tyhjät kaupan hyllyt ja Suomen 1970–1980-lukujen materialistisen yltäkylläisyyden.  Katariina kuljettaakin Suomesta isot määrät mm. vaatteita myytäväksi sekä lahjuksia, kuten kahvia ja deodoranttia.

Ehkä tämän innoittamana luen myös muita Sofi Oksasen kirjoja. Puhdistuksen olen nähnyt elokuvana. Rankka tarina.

(Hyödynnetty tekstin tuottamisessa tekoälyä)