Possun elämää

MTK:n sivuilla 13.03.2026 julkaistussa artikkelissa kerrotaan, että suomalainen sianlihantuotanto perustuu eläinten hyvinvointiin, puhtaaseen tuotantoon ja osaavaan tilatyöhön. Suomessa siat saavat pitää saparonsa ja elävät virikkeellisissä oloissa.Stressaantunut sika saattaa purra toisen sian häntää. Suomessa sen sijaan panostetaan eläinten hyvinvointiin, kasvatuksen olosuhteisiin ja virikkeisiin, joten häntiä ei tarvitse typistää, kun sioilla on riittävästi tekemistä ja hyvät olosuhteet.  

No, totuus on toisenlainen. 24.8.2026 Ylen sivuilla julkaistiin eläinoikeusjärjestön Veran salaa kuvaamaa materiaalia sikatiloilta ympäri Suomea. Kuvissa näkyy esimerkiksi kuolleen näköisiä sikoja, erityisesti porsaita muiden keskellä, sekä eläimiä, jotka ovat hyvin likaisia – järjestön mukaan ulosteessa. Eläimiä myös potkitaan ja niihin käytetään sähköpiiskaa, jotta ne saataisiin liikkumaan. Kuvissa on nähtävillä eläinten asiatonta kohtelua ja sellaista eläintenpitoa, mikä ei täytä mahdollisesti lainsäädännön vaatimuksia,  ruokaviraston erityisasiantuntija Terhi Jääskeläinen toteaa artikkelissa.

Ruokavirasto on pyytänyt kuvia julkaisseelta eläinoikeusjärjestö Veralta, että se ilmoittaa tilojen nimet sille tai paikallisille eläinsuojeluviranomaisille, jotta tiloille voidaan kohdistaa valvontaa. Se mikä on hyvä, että tila, johon tarkastusta tullaan tekemään,  ei saa etukäteen ilmoitusta valvonnasta.

Veran tarkoituksena on herättää yhteiskunnallista keskustelua siitä miten tuotantoeläimä kohdellaan ja toivookin, että se johtaisi lakimuutoksiin ja siihen, että eläimiä olisi pakko kohdella nykyistä paremmin.

Helsingin yliopiston professori Anna Valros toteaa, ettei samaan aikaan ole mahdollista myydä kuluttajille sianlihaa nykyisillä hinnoilla ja tarjota eläimille mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. 

Luonnovarakeskuksen mukaan Suomen lihamarkkinoilla jatkuu siirtymä naudanlihasta sian- ja siipikarjanlihaan. Sianlihan kulutus kääntyi kasvuun vuonna 2025 ja on vuonna 2026 ennusteen mukaan 28,2 kg/henkilö (paluu vuoden 2023 tasolle) Omavaraisuusaste yli 100 %. Vuonna 2025 sianlihan tuottajahinta oli 2,03 e/kg (muutos edelliseen vuoteeen -3 %).Kuluttajahinnat vaihtelivat ruhonosasta riippuen noin 6,00 – 15,00 euron välillä kilolta.

Omavaraisuusasteen ollessa tapissa, olisikin nyt tiloilla aika näyttää, että osaamme kohdella tuotantoeläimiä hyvin. 

Kansanterveyden kannalta olisi parempi jos siirtyisimme enemmän kasvipainotteisempaan ruokavalioon. Kasvissyönnin alle mahtuu erilaisia ruokavalioita. Kasvissyöjän ruokavalio koostuu joko pelkästään kasvikunnan tuotteista tai on kasvispainotteinen sisältäen rajatusti eläinkunnan tuotteita. Duodecim terveyskirjaston mukaan kasvissyönnin tyypit jaetaan mm. seuraavasti.

• Semivegetaristi ei käytä ruokavaliossaan punaista lihaa (naudan, sian tai lampaan lihaa), mutta ruokavalioon sisältyy kasvikunnan tuotteiden lisäksi siipikarjaa, kalaa, maitotuotteita ja kananmunaa.

• Pescovegetaristi käyttää eläinkunnan tuotteista kalaa, maitotuotteita ja kananmunaa.

• Lakto-ovo-vegetaristin ruokavalioon kuuluvat kasvikunnan tuotteiden lisäksi maitotuotteet ja kananmuna.

• Laktovegetaristi käyttää eläinperäisistä elintarvikkeista vain maitotuotteita.

• Vegaani ei käytä ruokavaliossaan mitään eläinperäistä, eli ei myöskään esimerkiksi hunajaa tai eläinperäisiä lisäaineita. Usein vegaani pyrkii välttelemään myös muuta eläinkunnasta peräisin olevaa; monet vegaanit eivät esimerkiksi käytä nahkaa tai villaa vaatetuksessaan.

• Fleksaaja suosii ruokavaliossaan kasvispainotteisuutta ja esimerkiksi pitää kasvisruokapäiviä, mutta ruokavalio ei ole varsinainen kasvissyönnin tyyppi.

Eli vaihtoehtoja kyllä on.