Megatrendit

Sitra julkaisi megatrendikatsauksen edellisen kerran alkuvuodesta 2020. Vaikka viime vuosien kriisit ovat työntäneet liikkeelle isojakin muutoksia, ei megatrendeissä tapahdu radikaaleja muutoksia. Megatrendien olennaisena tehtävänä onkin muistuttaa, että meillä on edelleen kiire palauttaa luonnon kantokyky ja tarttua hyvinvoinnin haasteisiin, vahvistaa ja puolustaa demokratiaa ja osallisuutta sekä varmistaa, että taloutta ja teknologiaa kehitetään ja hyödynnetään reilusti ja kestävästi.

Nyt vuoden 2023 päivityksessä megatrendeihin on tullut uusia painotuksia ja kuvaa muutosten kokonaiskuvaa viiden kehityskulun kautta:

• Luonnon kantokyky murenee, sillä elämme keskellä ekologista kestävyyskriisiä. Ilmasto kuumenee, luonnon monimuotoisuus heikkenee hälyttävää vauhtia, luonnonvaroja kulutetaan liikaa ja jätteiden määrä kasvaa. Ihmisen toiminta kuormittaa elollista ja elotonta luontoa yli kantokyvyn rajojen ja vaarantaa siten koko taloutemme ja hyvinvointimme pohjan.
• Hyvinvoinnin haasteet kasvavat toimintaympäristön muutosten vaikuttaessa ihmisten arkeen. Väestö ikääntyy, monimuotoistuu ja keskittyy kasvukeskuksiin, millä on vaikutuksia niin työikäisten määrään ja hyvinvointivaltion rahoitukseen, sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyyteen, demokratiaan kuin teknologian käyttöönottoon. Yleinen tulevaisuutta koskeva epävarmuus voimistaa mielenterveysongelmia.
• Demokratian kamppailu kovenee ja yhteiskunnat ovat koetuksella kriisien kasautuessa. Siinä missä globaali pandemia keskitti valtaa ja rajasi demokratioille tärkeitä vapauksia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan on terästänyt kansalaisyhteiskuntaa ja havahduttanut kansalaiset demokratian kriisiin. Ukrainaa puolustettaessa puolustetaan myös demokratiaa.
• Kilpailu digivallasta kiihtyy. Teknologia ja data sulautuvat yhä enemmän ihmisten arkeen ja dataa kerätään ja hyödynnetään yhä enemmän. Teknologia kehittyy nopeasti ja uutta teknologiaa otetaan käyttöön uusilla elämän osa-alueilla.
• Talouden perusta rakoilee, kun globaali eriarvoisuus kasvaa ja ekologinen kestävyyskriisi etenee. Äärisääolojen lisääntyminen ja luonnon tarjoamien palveluiden romahdus murentavat talouden edellytyksiä ja vauraus keskittyy yhä pienemmälle joukolle, mikä luo yhä kiireellisemmän tarpeen uudistaa taloutta. Nykyinen talousjärjestelmä ei sellaisenaan ole ihmisen ja luonnon kannalta kestävä.

Kaiken keskiössä on ekologinen kestävyyskriisi ja luonnon kantokyvyn mureneminen. Mikään muutos ei tapahdu irrallaan muista, ja yksittäistä trendiä tärkeämpää onkin tarkastella muutosten kokonaiskuvaa ja trendien välisiä kytköksiä.

Kokonaiskuva tulevaisuuden mahdollisuuksista voisi Sitran mukaan näyttää esimerkiksi tältä:

• Ekologiselle jälleenrakennukselle on kiire, eli siirtymälle luonnon tilaa ja ihmisten hyvinvointia parantavaan yhteiskuntaan. Ekologisen kriisin vaikutukset muuttuvat sitä pahemmaksi, mitä hitaammin yhteiskunta ja ihmiset muuttavat toimintaansa. Tarvitaan muutoksia niin fyysiseen infrastruktuuriin, kuin hyvinvointivaltion rakenteisiin, jotta olisi mahdollista irtautua fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Energiajärjestelmän muutoksen lisäksi tarvitaan muutoksia esimerkiksi liikkumisessa, rakentamisessa, ja ruoantuotannossa, mutta myös hoivassa, koulutuksessa ja hallinnossa. Käytännössä muutos näkyy kiertotalouden valtavirtaistumisena, kulutuksen vähentämisenä, liikenteen sähköistymisenä ja siirtymänä kasvipohjaiseen ruokavalioon ja uusiutuvaan energiaan. Kaikki nämä muutokset ovat jo käynnissä. Uusiutuvien energianlähteiden osuus Suomen kokonaisenergiasta on jo ohittanut fossiilisten polttoaineiden osuuden. Punaisen lihan kulutus on kääntynyt laskuun ja kasviproteiinien kysyntä lisääntynyt. Esimerkkejä kiertotalouden liiketoimintamalleista löytyy monilta toimialoilta.
• Kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole vain yksilöön rajoittuva asia, vaan ihmisen hyvinvointi nähdään yhteenkietoutuneena ympäristön ja yhteisöjen hyvinvoinnin kanssa.Yhteiskunnassa pyritään poistamaan riskitekijöitä, kuten köyhyyttä, syrjintää ja yksinäisyyttä, ja lisäämään suojaavia tekijöitä, kuten suvaitsevaisuutta, yhteisön tukea, turvallisuuden tunnetta ja oppimisen ja elämänhallinnan taitoja. Myös teknologialla on roolinsa ongelmien ennaltaehkäisyssä. Terveyttä mittaavat laitteet ja terveysdata tekevät terveellisistä valinnoista helppoja ja tukevat myös rakenteellisia muutoksia. Hyvinvoinnin tulevaisuusnäkymissä korostuvat terveys, tasa-arvo ja onnellisuus. Lisäksi on kiinnitettävä huomioita myös osallisuuteen, sosiaalisiin suhteisiin ja siihen, että voi toimia itse vastuullisesti niin ihmisten kuin luonnon hyvinvoinnin edistämiseksi.
• Demokratian vahvistaminen ja uudistaminen on mahdollista mm. lisäämällä demokraattista osallistumista ja tulevaisuusnäkymien moninaisuutta. Uudet vaikuttamisen tavat, kuten osallistuva budjetointi, kansalaisraadit ja digitaalisten alustojen käyttö voivat olla tässä avainasemassa, mikäli osallistuminen onnistutaan kytkemään päätöksentekoon – ja jo sen valmisteluun ja agendan asettamiseen.
• Reilu digimaailma tarvitsee digitaalista murrosta, joka voidaan kiteyttää kolmeen muutokseen: portinvartijoiden vallan mureneminen, yhteisten rajapintojen yleistyminen ja valta-asetelmien tasapainottuminen. Sen sijaan, että digitaalisten palveluiden omistus ja hallinta olisi vain muutamien hallussa, se voidaan hajauttaa kaikille käyttäjille. Hajauttaminen edellyttää yhteisiä rajapintoja eli sopimista siitä, miten dataa voi siirtää eri palveluiden välillä. Hajautetussa digimaailmassa data virtaa sujuvasti palvelusta toiseen, jolloin käyttäjä ei ole lukittu yhteen palveluntarjoajaan.
• EU:n vihreän kehityksen ohjelma sisältää kattavia suunnitelmia uudistaa taloutta sellaiseksi, että se mahtuisi tälle yhdelle maapallolle. EU:n ympäristöalan toimintaohjelman ensisijaisena pitkän aikavälin tavoitteena on, ”että ihmiset elävät viimeistään vuoteen 2050 mennessä hyvää elämää maapallon resurssien rajoissa hyvinvointitaloudessa, jossa mitään ei tuhlata, kasvu on uusintavaa, ilmastoneutraalius on saavutettu unionissa ja eriarvoisuudet ovat huomattavasti vähentyneet”. Vihreä siirtymä vaatii investointeja, jotka pidemmällä tähtäimellä kasvattavat taloutta ja luovat työpaikkoja. Investointeja kalliimmaksi tulee se, jos niitä ei tehdä. Siirtymäpolkuja kohti reilumpaa ja kestävämpää taloutta hahmotellaan esimerkiksi donitsitalouden, hyvinvointitalouden, ekohyvinvointivaltion, ekologisen jälleenrakennuksen ja missiolähtöisen innovaatiopolitiikan nimillä. Korjaavassa ja uusintavassa taloudessa uudistetaan ekologisen pääoman lisäksi myös sosiaalista pääomaa.

Voimme sopeutua maapallon kantokyvyn rajoihin satsaamalla yhteiskunnan ja arjen ekologiseen jälleenrakennukseen. Voimme uudistaa taloutta muutosvoimaisemmaksi noudattaen kestävän ja vastuullisen kehityksen periaatteita. Voimme vahvistaa demokratiaa lisäämällä osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Kaikki tämä edellyttää tulevaisuusajattelua ja muutoskykyä.

Lähde: sitra.fi