Yhdeksän kymmenestä
UN Women Suomen vuonna 2023 teettämän kyselytutkimuksen mukaan 88 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut seksuaalista häirintää elämänsä aikana – eli lähes jokainen. Tutkimukseen vastasi 1067 18-69 vuotiasta suomalaisnaista ja siinä kartoitettiin laajasti eri ikäisten naisten koko elämän aikaisia häirintäkokemuksia.
”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä on yksipuolista ja sen kohteelle vastentahtoista käytöstä.”
Häirinnästä vapaita paikkoja ei juurikaan ole. Häirintää koetaan kaduilla, puistoissa, ravintoloissa, työpaikoilla, oppilaitoksissa, julkisessa liikenteessä ja kaupoissa – erityisesti julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Yleisimmät häirinnän muodot ovat ei-toivottu koskettaminen, perään huutelu tai vislailu sekä epäasialliset ja häiritsevät seksuaalissävytteiset kommentit ja vitsit.
Seksuaalinen häirintä ei todennäköisesti ole ollut esimerkiksi 1990-luvulla 2020-lukua harvinaisempaa. Vastaushetkellä alle 35-vuotiaat naiset korostuvat kokemusten yleisyydessä verrattuna vanhempiin ikäryhmiin. Syitä tälle voidaan etsiä muun muassa siitä, että seksuaaliseen häirintään liittyvän asenneilmapiirin suhteen on tapahtunut viime vuosina Me Too -kampanjan myötä valtaisa yhteiskunnallinen ja kulttuurinen muutos. Seksuaalisen häirinnän eri muodot tunnistetaan ja tuomitaan tänä päivänä paremmin kuin koskaan, ja seksuaaliseen häirintään myös suhtaudutaan vakavammin. Eräs 55-vuotias vastaaja kertoi, että hänen nuoruudessaan seksuaaliseen häirintään ei suhtauduttu vakavasti: ”Seksuaalinen häirintä kuitattiin 80-luvulla usein ’pojat on poikia asenteella’.
Alaikäisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä on vakava ongelma, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia tyttöjen ja naisten elämään. Monet nyt aikuiset naiset kuvailevat kyselyn avovastauksissa seksuaalisen häirinnän alkaneen jo varhaisina teinivuosina. Alaikäisenä koettu häirintä vaikuttaa avovastausten perusteella järkyttävän erityisen paljon. Tapahtunutta ei välttämättä edes ymmärretä, sillä kyse saattaa olla häirinnän kohteelle täysin uudesta ja vieraasta asiasta.
Kaikki tutkimukseen vastanneista 164:stä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista henkilöistä on kokenut seksuaalista häirintää elämänsä aikana. Vähemmistöjen seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat niin häirinnän muotojen, tapahtumapaikkojen kuin vaikutustenkin osalta huomattavasti yleisempiä kuin niiden henkilöiden kokemukset, jotka eivät määritelleet itseään kuuluvaksi yhteenkään vähemmistöryhmään.
Kaikista kyselyyn vastaajista eniten häirintää kokeneet ryhmät kokevat myös eniten häirinnän erilaisia vaikutuksia. Yleisimpiä vaikutuksia ovat oman liikkumisen rajoittaminen, turvatoimien käyttäminen, psyykkiset oireet sekä parisuhdestatuksesta valehteleminen tai sen korostaminen.
Suosituksia seksuaalisen häirinnän vähentämiseksi raportin pohjalta:
- Paikkakohtainen selvittäminen. Tapahtumapaikoista vastaavien toimijoiden, kuten kaupunkien, työpaikkojen, julkisen liikenteen toimijoiden, kauppapaikkojen, anniskeluravintoloiden ja koulujen tulee tehdä omat selvityksensä seksuaalisesta häirinnästä esimerkiksi kyselytutkimuksen keinoin.
- Tutkimustietoon perustuvien toimenpiteiden suunnittelu ja toimeenpano. Toimien tulisi vastata kysymykseen: millaisilla toimenpiteillä varmistetaan, että tämä paikka on turvallinen tila mahdollisimman monelle erilaiselle ihmiselle?
- Tiedon jakaminen ja sosiaalisten normien muuttaminen. Tasa-arvoa edistämällä ehkäistään myös seksuaalista häirintää. On erittäin tärkeää, että seksuaalisen häirinnän ehkäisemisen tärkeydestä puhuvat muutkin kuin sitä kokevat ihmiset. Positiivisiin roolimalleihin ja esimerkkeihin panostaminen voi olla yksi tapa tehdä asennemuutosta. On myös hyvä varmistaa, että kaikki toimijat tietävät, kuinka toimia eri rooleissa häirintätilanteissa, esimerkiksi kohteena, sivustaseuraajana, henkilönä, jolle häirinnästä kerrotaan, vastuussa olevana henkilönä.
- Moninaisuuden huomioiva eli intersektionaalinen lähestymistapa kaikkeen häirinnänvastaiseen työhön.Seksuaalinen häirintä kohdistuu eri tavoin eri ikäisiin ja eri taustoista tuleviin henkilöihin.
Häirintää eniten kokevien ihmisryhmien turvallisuuden varmistaminen on asetettava kaiken häirinnän vastaisen työn keskiöön. Toimet häirinnän ehkäisemiseksi ovat tehokkaita vain, mikäli niissä otetaan huomioon erityisen haavoittuvaisessa asemassa olevat ryhmät.
Koko raportin voi tilata oheisen linkin kautta https://unwomen.fi/tilaa-raportti-yhdeksan-kymmenesta/
Raportissa on mukana myös tutkimukseen osallistuvien omia kokemuksia erilaisista häirintätätapauksista.