
Verlassa
Niin se kesälomakin sitten loppui. Tuli mm. ulkoiltua, mökkeiltyä, luettua läjä kirjoja ja korona rajoitusten purkautuessa nautittua hiukan kahviloiden ja terassienkin antimista. Kaiken kaikkiaan oli mukava ja rentouttava loma.
Kävin taannoin myös Verlassa, joka on on yksi Suomen seitsemästä Unescon maailmaperintökohteesta.
Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas 1882. Tehtaassa valmistettiin puuhioketta ja vaaleaa puupahvia. Vuonna 1964 tehdastuotanto päättyi ja 1972 Verlan tehtaasta tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo. Verla liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.

Puuhiomossa puut katkaistiin sirkkelillä (kuvassa takana) 60cm pölleiksi, kuorittiin koneella (kuvassa edessä) puhtaan vaaleiksi ja siirrettiin hiomakoneille. Kuulemma moni kuorimakoneen käyttäjistä menetti hommassa sormenpäänsä.

Puuhiokemassaa valmistettiin mekaanisesti, hiertämällä puuta hiomakiveä vasten. Yhdellä koneella hiottiin noin 15 kuutiota puuta vuorokaudessa.

Tunnetuin työntekijä Verlassa oli Maria Mattsson, joka työskenteli tehtaassa yli 50 vuotta ja jäi eläkkeelle vasta 77 -vuotiaana. Merkittävää oli, että hän teki työnsä yhden ja saman punnitusvaa’an vieressä.
Pahvien jälkikäsittelyssä jokainen arkki tarkastettiin, punnittiin ja lajiteltiin erikseen. Työ oli tarkkaa, eikä aivan kevyttäkään, sillä suurin osa arkeista painoi puolesta kilosta kiloon.

Verlan rakennuksissa on lukuisia kiinnostavia yksityiskohtia, puolipilarimaisia ulkonemia, kirkkomaisia päätykoristeita ja mielikuvituksellisia rautaisia kattokoristeita.

Patruunan pytinki valmistui vuonna 1885 patruunan eli tehtaan johtaja Gottlieb Kreidlin asunnoksi. Vuonna 1898 kartanomaista pytinkiä korotettiin tornimaisella päädyllä.

Vierailu Verlassa on oli mielenkiintoinen varsinkin erittäin hyvän oppaan johdolla suoritettu museokierros tehtaalla ja kuivaamossa. Alueella on museon lisäksi ravintola, näyttelyitä ja erilaisia puoteja sekä majoituspalveluita ja aktiviteetteja, joten kyllä Verlan alueella saa aikansa hyvin kulumaan. Kannattaa käydä.