Konttorille tai sitten ei

Etätyötä voi tehdä missä vain; kotona, kahvilassa, matkalla ja joissain tapauksissa myös ulkomailla. Omalla kohdallani paikat ovat rajoittuneet pääosin kotiin ja torpalle.

Etätyössä on monta hyvää asiaa. Omalla kohdallani

  • säästän työmatkoissa kolmisen tuntia 
  • saan nukkua aamulla pidempään, eikä ole kiire laittautua mitenkään eikä minnekään
  • voin keskittyä paremmin tiettyihin tehtäviin
  • voin päättää mihin aikaan työni teen kunhan olen tavoitettavissa virka-aikaan vaikka puhelimitse
  • voin  tehdä etätöitä myös torpalla, missä on hyvät nettiyhteydet
  • työpäivän päätyttyä on heti aikaa omiin harrastuksiin.

Varsinkin nyt, kun koronavirus jyllää, mm. etätyö on suositeltua viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitus-paatti-suosituksista-koronaviruksen-leviamisen-hillitsemiseksi

Etätyön jälkeen tulee ulkoiltua. Varsinkin kauniina iltapäivänä, kun on muutama aste pakkasta ja aurinko paistaa. Auringonpaistetta ei ole paljon tämän talven aikana nähty, joten siitä on otettava ilo irti heti kun pystyy.

Mutta sitten kun toimistolle taas voi mennä, sielläkin työskentelyssä on monta hyvää asiaa:

  • Tapaan muita ihmisiä ja siten on sosiaalisia kontakteja,
  • työmatkalla saan hyötyliikuntaa,
  • pääsen valmiiseen lounaspöytään,
  • jotkut työtehtävät sujuvat jouhevammin kasvotusten kuin skypessä.

Ja mikä näissä maisemmissa on konttorille mennessä.

Työvälineet ja ergonomia on parantunut huomattavasti vuosikymmenten takaa, vaikka kauniitahan nuo entisajan kalusteet ovat.

Toimiston historiaa https://www.technopolis.fi/tarinat/toimiston-historia/

Herttua Cosimo I de’ Medicin hallinnon käyttöön 1500-luvulla rakennettua palatsia (Uffizi) Firenzessä pidetään usein yhtenä maailman ensimmäisistä toimistokäyttöön rakennetuista rakennuksista. Mutta jo muinaisen Babylonian kirjanpitäjät ja antiikin aikaisen temppelikirjaston hämärissä puurtavat käsikirjoitusten kopioijat olivat eräänlaisia nykypäivän valkokaulustyöntekijöiden edeltäjiä.

Tultaessa 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen “modernit toimistot” olivat vielä melko kaukana nykyisen kaltaisista toimistoista. Teollistumisen ajan alussa toimistotyöhön suhtauduttiin monin paikoin samaan tapaan kuin tuotantotyöhön. Tilaa omalle ajattelulle ei keskivertotoimistotyöntekijällä juuri ollut. Työnjohtaja valvoi riveissä kirjoituskoneidensa ääressä puurtavia toimistotyöläisiä.

Kulutusyhteiskunnan synty muutti lopulta myös toimistoja ja toimistotyön luonnetta. Yritysten oli panostettava imagoonsa ja brändiinsä ja ilmennettävä näitä toimiston ja toimistorakennuksen houkuttelevaan ulkomuotoon. Lisäksi kilpailu parhaista työntekijöistä kannusti yrityksiä kehittämään toimistojaan paitsi ulkoa myös sisältä.


Saunontaa

Kyllä saunominen on vaan mukavaa, varsinkin puulämmitteisesä saunassa. Kyllä sähkösaunakin menettelee, mutta puulämmitteisessä on oma tunnelmansa ja tuoksunsa.

Vanhimmat suomalaiset saunat juontavat juurensa kymmenen tuhannen vuoden takaa, jääkauden jälkeiseltä ajalta. Alun perin suomalaiset saunat olivat maakuoppia, jotka peitettiin eläimen nahalla. Ensimmäisiä savupiippu-kiukaita käytettiin Länsi-Suomessa ja ne levisivät nopeasti 1700-1800-luvulla kaupunkisaunoihin. Heti toisen maailmansodan jälkeen tulivat pienet sähkö- ja kaasulämmitteiset kiukaat, jotka lämmittivät saunaa puuta säästäen. Tämä uusi keksintö tarkoitti, että sauna voitiin lämmittää jo puolessa tunnissa. https://saunaregion.fi/fi/sauna/mita-on-sauna/historia-ja-perinteet/

Tilastokeskuksen mukaan huoneistokohtaisia saunoja on kaikkiaan arvioitu olevan v. 2018 lopussa yli 2,3 miljoonaa.https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_asuminen.html

Näiden lisäksi on sitten erillisiä saunarakennuksia, kuten torpallanikin.

Puu on oikein käytettynä hyvä lämmitysaine. Puunpoltto aiheuttaa kuitenkin savua eli päästöjä ilmaan. Jokainen voi vaikuttaa siihen, kuinka puhtaasti puut palavat. Tärkeintä on, että poltat vain kuivaa puuta – et siis roskia tai mitään muutakaan. Vanhaakin tulisijaa voi käyttää taitavasti ja vähentää muodostuvien epäpuhtauksien määriä. Huonosti toteutetun puunpolton päästöt ovat monikertaiset verrattuna taitavaan kuivan puun polttoon hyvässä tulisijassa. https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmansuojelu/tietoailmasta/Sivut/Puunpoltto.aspx

Vältä puunpolton haitat:

  • Käytä kuivaa ja puhdasta puuta
  • Älä polta jätteitä tai kierrätyskelpoista materiaalia
  • Vältä kitupolttoa
  • Opettele sään vaikutus savun käyttäytymiseen
  • Katso tuulen suunta ennen sytyttämistä
  • Älä savusta naapureistasi

https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmansuojelu/tietoailmasta/Sivut/Puunpoltto.aspx

Ja kunnon saunassa täytyy olla myös saunatonttu ja tontulla tupakkaa ja viinaa.


Kevättä ilmassa ja vähän muuallakin

Näin ensimmäisen kevätkuukauden ensimmäisenä päivänä sitä alkaa jo odottamaan lämpimiä kevätpäiviä. On se vaan kiva sitten kun aurinko paistaa ja elämää alkaa puskemanaan pientareilta ja pihoilta.

Mutta on tässä varjopuoliakin eli se mitä mm. teiden varsilta, bussikatoksista ja ovenpielistä löytyy. Koirankakasta ei ole kyse, sillä siitä riittää keskustelua muutenkin ihan tarpeeksi. Kyse on jostain ihan muusta – tupakantumpeista!

Suomessa kulutettiin vuonna 2018 (joulukuun 2017–marraskuun 2018 tietojen mukaan) verollisia savukkeita 4 133 miljoonaa kappaletta ja sikareita 148 miljoonaa kappaletta. Lisäksi suomalaiset toivat ulkomaanmatkoilta 351 miljoonaa verovapaata savuketta vuonna 2018, mikä on 30 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2017. (julkari.fi)

Allaolevasta kaaviosta voidaan nähdä, että nuorten tupakointi vähenee, joka on todella hyvä kehitys, mutta aikuisilla tupakoinnin väheneminen on pysähtynyt.

Päivittäin tupakoivien miesten ja naisten osuudet (%) ikäryhmittäin 1997–2018
Lähde: thl.fi

Tupakantumpit ovat kaikilla maailman merillä ja rannoilla yleisin roskatyyppi – niin myös Itämerellä ja Suomessa. Suomen rannoilta löytyy n. 300 tumppia jokaista sataa metriä kohden. Tupakantumppi sisältää muovia:  Sen maatuminen voi kestää olosuhteista riippuen yli 10 vuotta. Filtterit sisältävät tupakassa olevia läpi-imettyjä kemikaaleja, jotka siirtyvät ympäristöön ja vesistöön. Tupakka sisältää noin 4000 kemikaalia, joista n. 100–200 on ihmisille haitallisia. Monet eläimet erehtyvät syömään tumppeja, jolloin kemikaalit imeytyvät niihin tai ne voivat tukehtua. (https://www.pidasaaristosiistina.fi/)

Suomalaiset heittävät uskomattomat määrät tumppeja luontoon vuosittain. Jos tupakoinnin lopettaminen ei onnistu, niin syytä olisi ainakin kuljettaa mukana taskutuhkista, jonka voi tehdä vaikka tyhjentyneestä lääkepurkista. Tumpin voi tumpata ja sujauttaa taskutuhkikseen ja kotona sitten tyhjentää tai heittää kokonaan sisältöineen sekajätteen sekaan.

Vai sujautettaisiinko sittenkään?

Tupakka lukuina

  • Tupakkaa tuotetaan 125 maassa ja lähes 500 tehtaassa.
  • Vuosittain valmistetaan 6 biljoonaa savuketta.
  • Yhden vihreän tupakkatonnin viljely edistää ilmastonmuutosta noin 2‐3 kertaa enemmän kuin tomaatti‐ tai perunatonnin viljely.
  • Tupakkateollisuuden vuoksi ilmakehään vapautuu vuodessa 84 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasuja (suomenash.fi).

Sateisena päivänä

Mikä sen mukavampaa sateisena päivänä, kun polttaa puuta porin matissa, juoda teetä ja lukea kirjaa.  Mitään hinkua ei ole mennä ulos, muuten kuin pakolliset reissut mm. koiran kanssa, joka sekään ei tunnu juuri sateessa viihtyvän.

Helmikuu on yli puolenvälin ja tuntuu kuin kevättä olisi jo ilmassa, vaikka pitäisi olla mitä kauneimmat pakkaskelit. Pieniä lumenlämpäreitä on vain siellä täällä. Onkohan talvi, jota ei oikeastaan ollutkaan,  jo takana?

Kurisioteetiksi ohessa Ilmatieteen laitoksen mittauksia helmikuussa vuonna 2011. Silloin on ollut mittarin lukemat jotain ihan muuta, kuten nyt tänään Kouvolassa +4.0.

https://www.ilmatieteenlaitos.fi/aiemmat-helmikuut

Jää nähtäväksi, saadaanko Etelä-Suomeen enään kunnon talvia. Pohjoisessa ainakin vielä on riittänyt pakkasta ja lunta.

Maapallon ilmasto on lämmennyt lähes asteen 1800-luvun lopun jälkeen ja lämpenee edelleen. Suomen lämpötila on sen sijaan noussut noin kaksi astetta 1800-luvun lopun jälkeen. Voimakkainta lämpeneminen on ollut talvella, 2-3 astetta. Vähiten on lämmennyt kesä, runsaan asteen. Mittaushistoriaan osuu myös uuria vaihteluita, kuten vuosien 1985 ja 1987 kylmät talvet sekä lämpimiä vuosia 1930 -luvulla. (ilmasto-opas.fi).

Oheisesta kuvasta voi havainnoida, miten maapallon keskilämpötilat ovat nousseet vuodesta 1850 vuoteen 2012. Trendi ei näytä hyvältä.

 Maapallon keskilämpötila on noussut. a) Havaintoihin perustuva maapallon keskilämpötilan vaihtelu vuosina 1850–2012 poikkeamana jakson 1961–1990 keskiarvosta. Kuvan ylemmässä osassa on esitetty vuosittaiset ja alemmassa kymmenvuotisjaksojen keskilämpötilat. Jälkimmäiseen on merkitty harmaalla varjostuksella pisimmän havaintosarjan perusteella laskettu keskilämpötilan epävarmuusväli. b) Vuotuisen keskilämpötilan muutos vuosina 1901–2012 eri puolilla maapalloa. Valkoisilta alueilta ei ole riittävästi havaintotietoa. (ilmasto-opas.fi)

Joulukuussa 2015 Pariisissa pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa sopimuspuolet kaikkialta maailmasta sopivat ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta, lisäämään energiatehokkuutta 27 prosentilla ja nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden 27 prosenttiin loppukulutuksesta. Keskeinen mekanismi ilmastonmuutoksen torjunnassa on EU:n päästökauppajärjestelmä. https://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/72/ilmastonmuutoksen-torjuminen

Kuva: pixapay

Päästökauppajärjestelmän piirissä on yli 11 000 energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta. Niiden on hankittava lupa jokaista ilmaan päästämäänsä hiilidioksiditonnia kohden. Tämän on tarkoitus kannustaa yrityksiä saastuttamaan vähemmän: mitä vähemmän saastutat, sitä vähemmän maksat. Yritykset ostavat päästöoikeutensa huutokaupalla, ja hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20170213STO62208/eu-n-paastokauppajarjestelma


Muoviset vaatteet

Olen tutkaillut oman vaatekaappini sisältöä siltä kantilta, että mistä materiaalista vaatteeni on tehty. Löytyy mm. puuvillaa, viskoosia, silkkiä, villaa ja polyesteriä. Polyesterit löytyvät lähinnä ulkoilu- ja urheiluvaatteista, mutta useasssa luonnonkuituisessa vaatteessa on mukana elastaania.

Elastaani kehitettiin 1960-luvulla Yhdysvalloissa käytettäväksi alus– ja urheiluvaatteisiin sekä sukkahousuihin. 1990-luvulla elastaania alettiin lisätä pieninä määrinä myös muihin arjen käyttövaatteisiin antamaan joustoa. (Wikipedia).

Tekstiilituotantoa hallitsee nyt kaksi kuitua: polyesteri ja puuvilla. Muovipohjaisen polyesterin markkinaosuus on tuotannosta jo yli puolet ja puuvillan neljäsosa. Molemmat kuormittavat ympäristöä raskaasti. (HS 14.2.2020)

Polyesterin muovi valmistetaan raakaöljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara. Muovi ei myöskään hajoa luonnossa. Maailman valtameriin päätyneistä mikromuoveista 20–35 prosenttia on eri arvioiden mukaan peräisin muovipohjaisista tekstiileistä, kuten polyesteristä, nailonista ja akryylistä. (HS 14.2.2020)

Tekstiiliteollisuus saastuttaa enemmän kuin laiva- ja lentoliikenne yhteensä. Yhden tekstiilitonnin tuotannosta syntyy keskimäärin 17 tonnia päästöjä, muovista 3,5 tonnia ja paperista alle tonni, ympäristökonsulttiyhtiö Eunomia raportoi. (HS 14.2.2020).


C:\Users\i725hxu\Pictures\Kierrätysprosentit.png

Tekstiilien kierrättäminen

Suomalaiset heittävät pois noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä joka vuosi. Suurin osa tekstiilistä poltetaan jätteenä. Keräyslaatikoihin päätyy vain viidesosa pois heitetyistä vaatteista. Vaatteita keräävät sekä perinteiset hyväntekeväisyysjärjestöt että nykyisin myös isot vaatemyymäläketjut. 50-75 prosenttia kerätyistä vaatteista lähtee ulkomaille.Niiden lopullisesta määränpäästä on vaikea saada tietoja ja on mahdollista, että huonokuntoisia vaatteita päätyy jätteeksi esimerkiksi Afrikan maihin.  (Yle 17.2.2020).

Kuva: Riikka Kurki / Yle – Kuvituselementit: Camilla Arjasmaa / Yle

Tekstiilijätteen kierrätys on kuitenkin vielä lapsenkengissä, mutta toivoa on. Tekstiilijätteen erilliskierrätys tulee EU-maissa pakolliseksi vuonna 2025. Keruu on suhteellisen helppo järjestää. Vaikeampaa on lajittelu ja jalostus, mutta Turkuun on parhaillaan suunnitteilla tekstiilijätteen lajittelu- ja jalostuslaitos. (HS 14.2.2020).

Toivon mukaan keräys tehdään myös helpoksi ja keräyspisteitä löytyy useampia jokaisesta kaupungista.

Mahdollisuuksiakin ympäristöystävällisemmän tekstiilin tuotantoon on; koivu. Kaatamisen jälkeen koivu haketetaan, keitetään liukoselluksi ja leikataan sellutehtaalla arkeiksi ja näistä arkeista valmistetaan tekstiilikuitua. Puusta kannattaa kehittää tekstiilejä myös siksi, että tuotanto on ympäristöystävällisempää kuin vaateteollisuuden nykyisten pääraaka-aineiden. Suomalaisesta sellusta ja jätteistä syntyy näin ekologisempia vaatteita. (HS 14.2.2020).

Juttu ja kuvat on julkaistuHelsingin Sanomissa 14.2.2020 https://dynamic.hs.fi/a/2020/muoti/ (vain tilaajille) ja tätä ennen Tiede lehdessä 14/2019 sekä Ylen sivuilla 17.2.2020 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/17/mot-laittoi-lahettimia-kierratysvaatteisiin-nain-lahjoittamasi-vaatteet


Lukuiloa torpalla

Tila, jolla torppani seisoo on vuodelta 1923, mutta tietojeni mukaan torppa on rakennettu vasta 1930. Tykkään puuhastella täällä monen moista, mutta lukeminen on yksi mieleisistä harrasteista. Kesällä ulkona, joko keinussa keinutellen tai laiturilla auringon lämmössä ja talvella pönttöuunin lämmössä.

Enimmäkseen täällä on kiva lueskella tarinoita, jotka liittyvä ns. vanhaan aikaan n. vuosille 1890-1960. Jotenkin täällä torpalla pystyy hyvin eläytymään tuon ajan ihmisten elämään. Yksi suosikki kirjailijoista on Enni Mustonen, joka osaa kertoa tuon ajan elämästä hyvinkin elävästi ja tuoda tarinoihin mukaan myös aitoa historian kerrontaa.

Viimeksi olen lukenut Koskivuori sarjan, joka kertoo Koskivuoren sahakylän kahdesta suvusta, Koskivuoren kartanon Forsbergeistä ja Koivikon torpan perheestä, Suomen itsenäistymisen ajoista aina 1960-luvulle.

Koskivuori sarja

Nyt on menossa Syrjästäkatsojan tarinoita, joka on seitsenosainen sarja. Romaaneissa seurataan sipoolaisen Ida Erikssonin kasvua nuoresta palvelustytöstä itselliseksi naiseksi. Hänen elämänvaiheensa yhdistyvät suomalaisten kulttuurisukujen historiaan alkaen 1800-luvun lopusta 1940-luvun sotavuosiin.

Enni Mustonen on kirjailija, tutkija, käsikirjoittaja Kirsti Mannisen kirjailijanimi. Hänen tuotantoonsa kuuluu lastenkirjoja, historiikkeja, näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia, historiallisia romaaneja, naisviihdettä, dekkareita ja kirjallisuudentutkimuksia.