Konttorille tai sitten ei
Etätyötä voi tehdä missä vain; kotona, kahvilassa, matkalla ja joissain tapauksissa myös ulkomailla. Omalla kohdallani paikat ovat rajoittuneet pääosin kotiin ja torpalle.
Etätyössä on monta hyvää asiaa. Omalla kohdallani
- säästän työmatkoissa kolmisen tuntia
- saan nukkua aamulla pidempään, eikä ole kiire laittautua mitenkään eikä minnekään
- voin keskittyä paremmin tiettyihin tehtäviin
- voin päättää mihin aikaan työni teen kunhan olen tavoitettavissa virka-aikaan vaikka puhelimitse
- voin tehdä etätöitä myös torpalla, missä on hyvät nettiyhteydet
- työpäivän päätyttyä on heti aikaa omiin harrastuksiin.
Varsinkin nyt, kun koronavirus jyllää, mm. etätyö on suositeltua viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitus-paatti-suosituksista-koronaviruksen-leviamisen-hillitsemiseksi
Etätyön jälkeen tulee ulkoiltua. Varsinkin kauniina iltapäivänä, kun on muutama aste pakkasta ja aurinko paistaa. Auringonpaistetta ei ole paljon tämän talven aikana nähty, joten siitä on otettava ilo irti heti kun pystyy.
Mutta sitten kun toimistolle taas voi mennä, sielläkin työskentelyssä on monta hyvää asiaa:
- Tapaan muita ihmisiä ja siten on sosiaalisia kontakteja,
- työmatkalla saan hyötyliikuntaa,
- pääsen valmiiseen lounaspöytään,
- jotkut työtehtävät sujuvat jouhevammin kasvotusten kuin skypessä.
Ja mikä näissä maisemmissa on konttorille mennessä.
Työvälineet ja ergonomia on parantunut huomattavasti vuosikymmenten takaa, vaikka kauniitahan nuo entisajan kalusteet ovat.
Toimiston historiaa https://www.technopolis.fi/tarinat/toimiston-historia/
Herttua Cosimo I de’ Medicin hallinnon käyttöön 1500-luvulla rakennettua palatsia (Uffizi) Firenzessä pidetään usein yhtenä maailman ensimmäisistä toimistokäyttöön rakennetuista rakennuksista. Mutta jo muinaisen Babylonian kirjanpitäjät ja antiikin aikaisen temppelikirjaston hämärissä puurtavat käsikirjoitusten kopioijat olivat eräänlaisia nykypäivän valkokaulustyöntekijöiden edeltäjiä.
Tultaessa 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen “modernit toimistot” olivat vielä melko kaukana nykyisen kaltaisista toimistoista. Teollistumisen ajan alussa toimistotyöhön suhtauduttiin monin paikoin samaan tapaan kuin tuotantotyöhön. Tilaa omalle ajattelulle ei keskivertotoimistotyöntekijällä juuri ollut. Työnjohtaja valvoi riveissä kirjoituskoneidensa ääressä puurtavia toimistotyöläisiä.
Kulutusyhteiskunnan synty muutti lopulta myös toimistoja ja toimistotyön luonnetta. Yritysten oli panostettava imagoonsa ja brändiinsä ja ilmennettävä näitä toimiston ja toimistorakennuksen houkuttelevaan ulkomuotoon. Lisäksi kilpailu parhaista työntekijöistä kannusti yrityksiä kehittämään toimistojaan paitsi ulkoa myös sisältä.