Takkatulta

MIkä sen mukavampaa kostealla ilmalla tai pakkaspäivänä, kuin laittaa tuli takkaan. Kotona on avotakka, joka ei ole oikeastaan muuta kuin tunnelmanluoja. Tuota takkaa ei tule tule sytytettyä montakaan kertaa vuodessa, mutta torpalla on pönttöuuni ja porinmatti, joita käytetään pääosin lämmittämiseen torpalla ollessa.

Motivan selvityksen mukaan tulisijojen kehityshistoria on pitkä leiritulesta nykyaikaiseen varaavaan takkaan. Kehitys oli hidasta vuosisatojen ajan ja varsinainen tulisijan korvaaja syntyi vasta 1930-luvulla kaupungistumisen ja keskuslämmityskattiloiden myötä. Vaikka tulisijojen määrä 1900-luvun loppua kohti väheni, puun polton rooli harvaan asutussa maassa poikkeusolojen lämmöntuottajana on säilynyt.

Suomessa on yli miljoona varaavaa tulisijaa ja saman verran puulämmitteisiä saunoja. Puuta poltetaan 5,2 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Puun polttaminen pientulisijoissa  tuottaa päästöjä ilmaan siinä missä muukin energiantuotanto tai liikenne. Puun pienpoltosta syntyyTHL:n mukaan:

  • 40 % Suomen kaikista pienhiukkaspäästöistä (PM2.5)
  • 55 % kaikista mustan hiilen (BC) päästöistä, jotka lämmittävät alailmakehää erityisesti pohjoisilla alueilla
  • Yli 80 % soluille myrkyllisten ja syöpävaarallisten PAH-yhdisteiden päästöistä
  • 30 % haisevien ja limakalvoja ärsyttävien haihtuvien orgaanisten hiilivetyjen (VOC) päästöistä
  • 25 % hiilimonoksidin (CO) päästöistä.

Hengitysliiitoo ohjeistaa, että sytyttämällä oikein voi helposti vaikuttaa poltosta aiheutuvien päästöjen määrään. Näin sytytät oikein:

  • Tarkista ennen tulen tekemistä, että tuhka on poistettu asianmukaisesti, ja pellit ovat auki.
  • Lado puut vaakatasoon siten, että palamisilma pääsee kiertämään pilkkeiden välistä.
  • Aseta isot puut alle, pienemmät päälle, ja ylimmäksi sytykkeet.
  • Jätä vapaata tilaa vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta.
  • Huolehdi, että huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa.

Tuosta tunnelmallisesta avotakasta vielä sen verran, että harkinnassa on ollut esim. valurautaisen takkasydämen hankinta, jolloin lämmintä ilmaa kierrätetään tiilimuurauksen ja yksikuorisen sydämen välissä. Tällöin tiilimassa varautuu samalla lämpimäksi ja lämmittää vielä pitkään tulen sammumisenkin jälkeen. Avotakassa puuta polttaessa lämpö karkaa harakoille ja muu asunto viilenee. Lämpöä riittää vain takan vieressä istuessa.


Muoviset vaatteet

Olen tutkaillut oman vaatekaappini sisältöä siltä kantilta, että mistä materiaalista vaatteeni on tehty. Löytyy mm. puuvillaa, viskoosia, silkkiä, villaa ja polyesteriä. Polyesterit löytyvät lähinnä ulkoilu- ja urheiluvaatteista, mutta useasssa luonnonkuituisessa vaatteessa on mukana elastaania.

Elastaani kehitettiin 1960-luvulla Yhdysvalloissa käytettäväksi alus– ja urheiluvaatteisiin sekä sukkahousuihin. 1990-luvulla elastaania alettiin lisätä pieninä määrinä myös muihin arjen käyttövaatteisiin antamaan joustoa. (Wikipedia).

Tekstiilituotantoa hallitsee nyt kaksi kuitua: polyesteri ja puuvilla. Muovipohjaisen polyesterin markkinaosuus on tuotannosta jo yli puolet ja puuvillan neljäsosa. Molemmat kuormittavat ympäristöä raskaasti. (HS 14.2.2020)

Polyesterin muovi valmistetaan raakaöljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara. Muovi ei myöskään hajoa luonnossa. Maailman valtameriin päätyneistä mikromuoveista 20–35 prosenttia on eri arvioiden mukaan peräisin muovipohjaisista tekstiileistä, kuten polyesteristä, nailonista ja akryylistä. (HS 14.2.2020)

Tekstiiliteollisuus saastuttaa enemmän kuin laiva- ja lentoliikenne yhteensä. Yhden tekstiilitonnin tuotannosta syntyy keskimäärin 17 tonnia päästöjä, muovista 3,5 tonnia ja paperista alle tonni, ympäristökonsulttiyhtiö Eunomia raportoi. (HS 14.2.2020).


C:\Users\i725hxu\Pictures\Kierrätysprosentit.png

Tekstiilien kierrättäminen

Suomalaiset heittävät pois noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä joka vuosi. Suurin osa tekstiilistä poltetaan jätteenä. Keräyslaatikoihin päätyy vain viidesosa pois heitetyistä vaatteista. Vaatteita keräävät sekä perinteiset hyväntekeväisyysjärjestöt että nykyisin myös isot vaatemyymäläketjut. 50-75 prosenttia kerätyistä vaatteista lähtee ulkomaille.Niiden lopullisesta määränpäästä on vaikea saada tietoja ja on mahdollista, että huonokuntoisia vaatteita päätyy jätteeksi esimerkiksi Afrikan maihin.  (Yle 17.2.2020).

Kuva: Riikka Kurki / Yle – Kuvituselementit: Camilla Arjasmaa / Yle

Tekstiilijätteen kierrätys on kuitenkin vielä lapsenkengissä, mutta toivoa on. Tekstiilijätteen erilliskierrätys tulee EU-maissa pakolliseksi vuonna 2025. Keruu on suhteellisen helppo järjestää. Vaikeampaa on lajittelu ja jalostus, mutta Turkuun on parhaillaan suunnitteilla tekstiilijätteen lajittelu- ja jalostuslaitos. (HS 14.2.2020).

Toivon mukaan keräys tehdään myös helpoksi ja keräyspisteitä löytyy useampia jokaisesta kaupungista.

Mahdollisuuksiakin ympäristöystävällisemmän tekstiilin tuotantoon on; koivu. Kaatamisen jälkeen koivu haketetaan, keitetään liukoselluksi ja leikataan sellutehtaalla arkeiksi ja näistä arkeista valmistetaan tekstiilikuitua. Puusta kannattaa kehittää tekstiilejä myös siksi, että tuotanto on ympäristöystävällisempää kuin vaateteollisuuden nykyisten pääraaka-aineiden. Suomalaisesta sellusta ja jätteistä syntyy näin ekologisempia vaatteita. (HS 14.2.2020).

Juttu ja kuvat on julkaistuHelsingin Sanomissa 14.2.2020 https://dynamic.hs.fi/a/2020/muoti/ (vain tilaajille) ja tätä ennen Tiede lehdessä 14/2019 sekä Ylen sivuilla 17.2.2020 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/17/mot-laittoi-lahettimia-kierratysvaatteisiin-nain-lahjoittamasi-vaatteet